Tällä viikolla hyviä ja huonoja sattumuksia. Ensinnäkin esikoinen meni hankkimaan itselleen vesirokon. Josta meikä tietysti panikoi, että mites toi sikiö. No ihan turvassa se, kun olen itse sairastanut vesirokon joskus. Tuttu kätilö vielä hankki vähän statistiikkaa mielenrauhakseni: Helsingin naistenklinikalla on viimeisen 10 vuoden sisään ollut yksi viikolla 11 vesirokon sairastanut hoidossa, eikä hänenkään lapselleen käynyt kuinkaan. Eli aika harvinaista saada vesirokkokomplikaatioita. 

Kivampi sattumus on, että naapurinrouva on myös raskaana. Eli tällä kerralla on ihan lähipiirissä joku samanvaivainen yhtä aikaa. Huippua! Viimeksi kismitti raskauden muiden asianhaarojen lisäksi se, ettei ollut ketään, joka olisi vielä muistanut millaista menoa se raskaushommeli on (paitsi ehkä kaipuunsekaisella nostalgialla, mikä ei varsin parantanut omia fiiliksiäni). Mutta nyt mulla on joku, joka ymmärtää puolesta sanasta, että "vähän väsyttää" ja "aika painavalta tuntuu".