keskiviikko, 4. huhtikuu 2012

12+3: 1. Ultra

Maanantaina oli eka ultra. Siellähän hän pötkötteli, 5,6 cm pituudessaan (plus jalat). Kunnon kuvia ei saatu, kun pieni viuhtoi menemään, minkä kerkesi. Näytti sillä olevan kaikki paikoillaan, sydän, kädet, jalat ja aivolintunenkin. Niskaturvotusta reippaasti vähemmän kuin isoveljellä, 0,8 mm.

Notta tästä ekasta jännityksestä ollaan nyt selvitty, ja melko vähäisin jännityksin. Töihin en kyllä ennen ultraa pystynyt keskittymään.

Sit olisi tarjolla se seuraava jännitys, selvitäänkö 14. viikon yli. Ja se seuraava, pystyykö äiti venyttämään itsensä syömättä ja juomatta glukoositestiin ja kuinka pahalla päällä sieltä tullaan ulos. Ja sen jälkeen olisi tarjolla kakkosultra, jonka jälkeen tulee kestovitutus ja lopun aikojen odotus, jos yhtään samalla käsiksellä mennään kuin viimeksi.

Mutta toistaiseksi nautiskelen tästä vaaleanpunaisesta hattarapilvestä ja keveästä mahasta niin kauan kuin tätä iloa kestää. Ollaan kuitenkin selvitty täysissä sielun ja ruumiin voimissa jo monta raskauskuukautta.

lauantai, 31. maaliskuu 2012

Siirto soijamaitoon.

Maito alkoi olemaan niin vastenmielistä kampetta, että siirryin soijamaitoon. Jostain ne on kalsiumit vedettävä tai ipana syö ne mun luista. Soijamaito sen sijaan maistuu hyvältä, niin että sitä saa juotua useamman lasin päivässä. Taidanpa testailla kaura- ja riisimaidotkin, kun nyt testailemaan lähdin.

Muissa uutisissa: ilmeisesti joku hormoni on todella lähtenyt lätkimään, koska enää en sammu iltaseiskalta, eikä mies haise pahalta. Myös jatkuva vatsan turvotus ja epämääräinen paha olo on häipännyt. Onko tämä sitten hyvä vai huono merkki? En tiedä, aion nautiskella niin kauan kuin tätä kestää. Tosin närästys tekee näköjään tuloaan tähän arvotyhjiöön.

 

torstai, 29. maaliskuu 2012

11+4: Ilmavauva?

Lähes kaikki raskausoireet ovat kadonneet. Ei kuvota ollenkaan Ylenpalttinen väsymys on muuntunut aika lailla tavanomaiseksi. Yhtäkkiset ärsytyksenpuuskat ovat hävinneet. Olen jo lähestulkoon varma, että raskaus on joko mennyt kesken tai plussa oli alunperinkin väärä.

Ja sitten yritän kaivaa taas niitä pikkumerkkejä. Liha ällöttää ihan jo pelkästään ajatuksena, joten skidin lounaan ja päivällisen laitto vaatii aika lailla tahdonvoimaa. Kuuma maito on vastenmielistä, joten nautin teeni ilman. Ja yritän muistaa juoda lasillisen tai pari maitoa päivittäin. Aamuyöllä neljän-viiden pintaan tulee nälkäherätys ja pakko käydä pikkulautasellisellisella yöpalamysliä, koska muuten ei uni tule. Navanympärysosasto näyttää torpedolta.

Nämä kaksi viimeistä ovat ainoita viime raskaudesta tuttuja oireita. Etenkin tuo nälkä. Ensimmäinen ultra on maanantaina, toivottavasti kultapieni on täysissä sielun ja ruumin voimissa. Edellinen malli hikkasi ja viuhtoi koko ultrauksen ajan, ehkäpä tämä tämän vuoden malli osaa ihan uusia temppuja.

torstai, 22. maaliskuu 2012

10+4: rokkoa ja kanssaraskailua

Tällä viikolla hyviä ja huonoja sattumuksia. Ensinnäkin esikoinen meni hankkimaan itselleen vesirokon. Josta meikä tietysti panikoi, että mites toi sikiö. No ihan turvassa se, kun olen itse sairastanut vesirokon joskus. Tuttu kätilö vielä hankki vähän statistiikkaa mielenrauhakseni: Helsingin naistenklinikalla on viimeisen 10 vuoden sisään ollut yksi viikolla 11 vesirokon sairastanut hoidossa, eikä hänenkään lapselleen käynyt kuinkaan. Eli aika harvinaista saada vesirokkokomplikaatioita. 

Kivampi sattumus on, että naapurinrouva on myös raskaana. Eli tällä kerralla on ihan lähipiirissä joku samanvaivainen yhtä aikaa. Huippua! Viimeksi kismitti raskauden muiden asianhaarojen lisäksi se, ettei ollut ketään, joka olisi vielä muistanut millaista menoa se raskaushommeli on (paitsi ehkä kaipuunsekaisella nostalgialla, mikä ei varsin parantanut omia fiiliksiäni). Mutta nyt mulla on joku, joka ymmärtää puolesta sanasta, että "vähän väsyttää" ja "aika painavalta tuntuu".

maanantai, 19. maaliskuu 2012

10+1: samaan aikaan toisaalla

Suurin piirtein näihin aikoihin (raskaudesta) viime keikalla aloin tarvita äitiysbyysia ns. turvotuksen takia. Kävin kokeilemassa useammallakin äitiysosastolla, ja ostin lopulta yhdet äitiysfarkut Pariisista. Gapista. Tuolla ne kaapissa edelleen nakottaa, vaikka eilen oli kyllä jo vähän tarvetta.

Meinaan ilmavauva oli vähintään 7. kuulla. Mutta onhan se kiva, ettei kenenkään tartte siellä yksinään köllistellä ja musiikkia piisaa. Ei ehkä toistamiseen tarvitse tämän raskauden aikana kokeilla majoneesia. Ainakaan sisäisesti.

Viime viikolla kävin ekassa äitiysneuvolassa kans, mieskin ehti ruokiksella mukaan. Painoa on puolitoista kiloa vähemmän kuin viime kerralla, eikä me muutenkaan siellä kauaa vetelehditty. Suurin vaikeus oli siinä, kun terkkari ei millään meinannut saada mahtumaan mun viime raskausajan diagnooseja niille varattuun laatikkoon. Keräsin nimittäin koko sarjan, paitsi hyperemesistä. Alkoholi- ja huumetesteistäkin selvittiin puhtain paperein. Tai en tiedä kuinka puhtain. Repesin kun opin taas uusia huumeiden nimiä, ja vaikka tää miehestäni oli myös suunnattoman hauskaa, terkkari ei oikein ymmärtänyt.

Mut siis, "unikkotee". Ahahahahahahahahaa! Jos mulle ois joku joskus tarjonnut unikkoteetä, oisin varmaan ollut että "ehdottomasti, kokeilen aina mielelläni uusia teelaatuja". Koska, tee nyt vaan on parhautta, ja mä olisin veikannut sen olevan jotain minttu- ja kamomillateen sukua, rentouttavaa ja näin edelleen.

Viime raskaudessa vedin kirsikka- ja limeteetä, joista edellinen maistuu normaalisti esanssilta ja jälkimmäinen tiskiaineelta. Tällä kertaa olen innostunut chaista ja Russian Earl Greystä. Tarkoittaako tää nyt, että erimerkkinen vauva tulossa? Vai onko tällä tyypillä vaan parempi maku?